tiistai 24. helmikuuta 2015

Kaunis juoksija nro 23

Monipuolinen Vanja-wipumme sai tunnustuksen, joka on erityisen mieleinen meille taustavaikuttajille. Whippet-harrastajat myöntävät kaikissa kolmessa whippetin pääharrastuslajissa (näyttelyt, maasto- ja ratajuoksu) pärjänneille "Kaunis juoksija" -palkinnon anottaessa. Vanjan pitkä ja monipuolinen aktiiviharrastusura palkittiin diplomilla nro 23 tammikuussa 2015. Vaadittavat tulokset Vanja oli suorittanut jo 2013, mutta huomasimme mahdollisuuden tunnustukseen vasta loppuvuodesta 2014.

Keskeinen idea palkinnolla on nostaa monipuolisten whippetien arvostusta ja tietysti myös sellaisten koirien jalostusta, jotka suoriutuvat kunnialla kaikilla rintamilla. Vaatimuksiin kuuluu serti vähintään kahdesta lajista ja suoritustason tulee olla kolmannessakin lajissa kelvollinen. W-H:n sivuilla kriteeristö ilmaistaan seuraavalla tavalla:

Palkinnon myöntämisen ehdot:
Vähintään kahdesta lajista SERT ja kolmannesta lajista vähimmäisvaatimuksen mukaiset tulokset:
• näyttelystä: virallisesta näyttelystä yksi (1) SA tai kolme (3) tulosta laatuarvosanalla Erinomainen
• radalta: kolme (3) hyväksyttyä tulosta
• maastosta: kolme (3) vähintään 300 p tulosta 


Näyttelysertin Vanja sai Turussa vuonna 2011. Tässä tuore seisotuskuva vuodelta 2015.
Kolme hyväksyttyä lähtöä radalla (Helsinki, Hyvinkää ja Turku) kausina 2012-2013. Kuva koejuoksusta 2011.
Maastoserti Mustialasta vuonna 2010. Kuva Liedon maastoista (kuvannut Jaakko Stenroos).

Kaunis juoksija diplomeineen.
Vanjan monipuolisuus on antanut meille mahdollisuuden tutustua vinttikoiraharrastukseen laajasti. Tämä on ollut erityisen arvokasta kokemusta ensimmäisen vinttikoiramme kohdalla. Luemme whippetin rotumääritelmää niin, että hyvä whippet ei ole vain kaunis, vaan oikeasti kykenee suoriutumaan myös rodunomaisista käyttökokeista kunnialla. Juuri tässä mielessä Vanja on rotunsa hieno edustaja ja on mukavaa, että se saa tästä monipuolisuudestaan tunnustuksen, vaikkei se olekaan missään näistä lajeista maailmanluokan spesialisti.

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kauden 2014 visioita

Poikien juoksukausi alkoi jo toukokuun 4. päivä perinteisissä TVK:n maastoissa Liedossa.

Sulo juoksi omalla tasollaan ja sai 186 pistettä, eikä sillä mahtunut tällä kertaa mukaan finaaliin. Sulo seuraa kauniisti viehettä ja ajaa todella kuuliaisesti, mutta juoksuvauhti sillä on korkeintaan keskitasoa. Sulo kääntyy kuin valtamerilaiva ja se tietysti vähentää myös pisteitä, sillä käännökset ovat kohtuullisen laajoja ja niistä siten puuttuu tietty sähäkkyys. Sikäli Sulon suorituksiin on aina voinut olla tyytyväinen, että poika tekee aina kaikkensa ja nauttii joka metristä.

Vanjan vuoden ensimmäinen maastostartti taitanee jäädä myös sen uran viimeiseksi maastostartiksi. Viime vuonna kisoissa Vanjalla oli ihan omat kuviot ja puhuimme jo talvella, että jos meno on samansuuntaista, kannattaa maastoilu jättää Vanjan kohdalla kokonaan ja keskittyä muihin karkeloihin. Liedon maastoissa Vanja aiheuttikin meille muutaman sydämenlyönnin vajetta vetämällä melko pian lähdöstä kunnon kuperkeikat. Itse laskin että poika kävi kolme kertaa katon kautta ympäri. Voitte kuvitella, että radan reunalla näky "hieman" säikäytti. Onneksi Vanja nousi nopeasti pystyyn. Hetken se näki selvästi tähtiä, puhalsi ja hölkkäsi sitten takaisin lähtöalueelle. Kaatumista edelsi kylkikontakti, jonka seurauksena tuomari antoi Vanjalle diskin. Mielestäni erikoinen tulkinta tilanteesta, mutta käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä.

Veimme Vanjan heti rataeläinlääkärin tarkastettavaksi ja hän totesi, että kaikki on kunnossa, ainoastaan ristiselkä on kipeä tärskäyksestä. Ensiavuksi kaivoimme eväslaukusta kylmäkallen kolotusta helpottamaan. Kotona liikuttelimme muutaman päivän Vanjaa varovaisesti ja sen jälkeen hiljalleen hieroimme selkää. Hyvin nopeasti jäykkyys ja arkuus selästä helpotti ja nyt reilun kuukauden jälkeen kaikki näyttää olevan onneksi kunnossa.

Jatkokauden kohdalta emme ole lyöneet vielä suunnitelmia lukkoon, mutta hyvä olisi jos jonkun näytelmän pystyisi käymään ja Vanjalle pari ratastarttia etanoissa. Katsotaan miten käy. Muuten ollaan koirien kanssa kuin ellun kanat ja nautitaan kesän lämmöstä stressiä vältellen.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Loppukauden satoa

Vuoden 2013 kisat ja näyttelyt taitavat nykysuunnitelmilla olla pulkassa. Loppukauden riennot ovat jääneet päivittämättä, joten nyt syksyn tultua on hyvä hetki summata tapahtuneita. Sulon osalta se tarkoittaa yksiä näyttelyitä ja Vanjan kohdalle lankesi yhdet ratakisat sekä yhdet näyttelyt.

Sulo osallitui 1.9. Tampereen ryhmänäyttelyihin ja menestyi mukavasti avoimessa luokassa. Poika sai elämänsä ensimmäisen ERI:n, jonka se taisi ansaita sen vuoksi että myös kehäkäytös oli ulkomuodon tasolla. Aikaisemminkin Sulo on kulkenut kehässä ihan kelvollisesti, mutta nyt oli jo tekemisen meininkiä. Arvostelussa kehuttiin liikkeitä, ylälinjaa, korvia ja niskaa. Tuomarina toiminut irlantilainen Rodney McDowell jakoi Sulolle siis pelkkiä kehuja. Sateisella Kaupin radalla järjestetyt näyttelyt vetivät kaikin puolin suun hymyyn - kelistä huolimatta.

Osallistuimme myös Vanjan kanssa näyttelyihin kuukautta aikaisemmin 3.8. - tosin hieman lähempänä kotopuolessa. Turun Metsämäen näyttelyistä olikin sertimäisen hyvät kokemukset ja niinpä suuntasimme sinne myös tänä vuonna. Myös Vanja sai ERI:n ja sijoittui avoimissa kolmanneksi. Tuomari Jussi Liimataisen sanoin "hyvin tyylikäs kokonaisuus". Tästä ei voi olla toista mieltä. Taka-askeleeseen tuomari kuitenkin olisi halunnut lisää pituutta ja korviin eloisuutta. Ei tainnut olla Vanjan mielestä erityisen lystiä puuhaa - veri vetää enemmän radalle. Siksi osallistuminen TVK:n ratakisoihin 24.7. taisikin olla pojalle erityisen mieluinen kokemus. Vanja juoksi tasaisen suorituksen etanalähdössä muiden lähtöhäslingistä huolimatta ja sijoittui neljän koiran lähdössä kolmanneksi. Ohessa videokuvaa, josta ei ihan hirvittävän hyvin yksitysikohtia näe, mutta jotain kuitenkin. Vanja juoksee sinisellä (2) manttelilla.

https://www.youtube.com/watch?v=yq2sLX2yaNM

Myös treeneissä on käyty kisojen ohessa harvakseltaan. Sulon kopitustreeni vuoroin eteni ja palasi lopulta takaisin lähtöruutuun. Metsämäessä onnistuin Tarun avustuksella pitämään Sulon oikein päin suljetussa kopissa ja lähtemään kuono edellä vieheen perään. Toiveet olivat korkealla, kunnes Vätin radalla poika kääntyi ensin ympäri ja toisella yrittämällä pyrki ulos takaveräjän kurkistusluukusta takajalat edellä. Uusin ideoin vanhan ongelman kimppuun kaudella 2014. Vanja kävi juoksemassa vanhan konkarin elkein treeneissä ja veti viimeisissä treeneissä Metsämäessä kauden parhaan ajan! Ennätystehtailijasta pari Tarun ottamaan kuvaa.






maanantai 15. heinäkuuta 2013

Hyvinkään Sveitsi 29.6.2013

Pitkästä aikaa Vanja osallistui ratakisoihin. Hyvinkäällä järjestettiin Whippet-harrastajien mestaruuskisat, joten päätimme ilmoittaa Vanjan etanakisaan (280 m). Samalla saimme ihastella Suomen nopeimpia whippet-lähtöjä.

Tunnelma kisoissa oli ajoittain ripsottelevasta vedestä huolimatta mukava ja koko päivälle oli tarjolla hienoja wipukka-lähtöjä. Myös etanalähtöjä oli saatu kasaan kolme. Vanja juoksi neljän koiran lähdössä, jossa sattui kovasti häirintää, jonka vuoksi yksi koira diskattiin ja yksi keskeytti. Lähtö oli varsinainen sirkus, mutta Vanjan pää piti ja se juoksi siistin juoksun sijoittuen lopulta toiseksi. Aika jäi todella huonoksi, koska poika joutui kovasti väistelemään ja jopa hyppäämään alkuhärdellin yli.

Kellotus 21,43 taisikin olla päivän hitain, mutta se ei Vanjaa haitannut. Tsemppihengessä W-H palkitsi kaikki tuloksen saaneet etanat ja Vanja kävi säihkyen pokkaamassa puruluun ja mahtavan vinkuvan Jagulaarin, josta tuli heti pojan ehdoton lempparilelu. Vanja kantaa sitä mukanaan kuin pentua ja hoivaa sitä antaumuksella. Kyllä kannatti lähteä Hyvinkäälle!
Vanja ja itse tienattu Jagulaari

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Vintyt ry:n maastot Mustialassa 15.6.2013

Sulo juoksi kauden toisen maastokisansa Mustialan mahtavilla pelloilla. Maasto oli tuttuun tyyliin erinomainen ja rakennettu rata hyvä. Sulo juoksi tasaisesti yltäen neljän pisteen päähän Liedon suorituksesta. Sulo sai juosta sekä alkuerissä että finaaleissa saman sopivavauhtisen vastustajan kanssa ja kumpikin koira juoksi siististi omaa suoritustaan. Tällä kertaa jäätiin yhteispisteissä kaksi pistettä SA:sta, kun viimeksi mentiin kaksi pistettä SA:n yli. Tasainen heppu.

Poika teki sen minkä pystyi, seuraten kauniisti viehettä ja juoksemisen ilo oli käsinkosketeltavissa kun hain Suloa pysähtyneeltä vieheeltä. Käännöksistä puuttuu edelleen sähäkkyyttä, josta tuomarit varmasti rokottavat. Pisteet eivät Sulon kilpailuttamisessa tosin ole pääasia. Tärkeintä on, että Sulo kokee onnistuvansa ja pelaa kisapaikalla rauhallisesti ja mukavasti. Tekemisen riemusta todisteena muutama Jaskan ottama hieno kuva.

Vieheen perässä alkuerissä

Finaalin lähtökiihdytys
Vielä finaalin lopussakin askel venyy

maanantai 13. toukokuuta 2013

TVK:n Liedon maastot 12.5.2013

Vuoden ensimmäinen kisapäivä vietettiin hienossa puolipilvisessä säässä Liedon Parmaharjulla. Lämpöä piisasi sopivasti, muttei kuitenkaan tarvinnut kärvistellä suorassa paahtavassa auringonpaisteessa. Kisoihin oli tehty kaksi hienoa rataa, jossa maaston korkeuseroja ei poikkeuksellisesti juurikaan käytetty hyväksi, vaan viehe kulki käytännössä rinnettä pitkin poikittain ilman rajuja nousuja ja laskuja. Hieman eroa siis edellisien vuosien ratoihin, vaikka paikka oli sama.

Ilmoitimme sekä Sulon että Vanjan kisoihin. Normaalikokoisissa juokseva Vanja sai kunnian olla veljeksistä ensimmäisenä tulikokeessa. Poika lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja alun siksakit se pujotteli loivalla ja siistillä ajolinjalla läpi. Kaikki hyvin siis ensimmäiseen jyrkempään vasemmalle kaartavaan käännökseen. Kurvissa juoksupari katosi hetkeksi nyppylän taakse ja kun viehe tuli taas näkyviin, ei Vanjaa näkynyt, eikä kuulunut. Kun juoksupari oli jo kaukana, pomppi poika taas näkyviin. Viehe tosin oli karannut jo näköpiiristä ja sitä se reppana etsi pitkin peltoa pomppien niin kauan, kuin vieheen pärinä kuului. Syykin tähän erikoiseen tilanteeseen selvisi kun sain koiran käsiini: vasen takajalka oli vahvassa kurassa ja kuonokoppa heinää täynnä. Oli siis kaatunut ihan kunnolla nyppylän takana. Onneksi ei kuitenkaan loukannut. Juoksut jäivät 0-tuloksella tosin alkueriin.

Sulon päivä meni onneksi vähän mukavammin - tosin kommelluksilta ei sekään välttynyt. Alkueräjuoksu pojalla ylikorkeissa meni kohtuullisen mukavasti yli puolivälin, kun kirjaimellisesti puskista radalle juoksi innokas borsoi. Hetkessä maastokoe muistutti enemmänkin ajuekisaa. Koiralla oli katkennut remmi ja se pääsi irti. Onneksi mitään sen ihmeellisempää ei sattunut. Veto keskeytettiin ja pisteet tuli alkuosan suorituksen perusteella. Pisteitä whippeteille jaettiin kaikkiaan kitsaasti ja alkuerien jälkeen koirat olivat nätissä 178-210 -haarukassa. Sulon pisteet 183 oikeuttivat finaaliin. Siellä vastassa olikin sitten hurjan nopea Kiiturin NN-Talisman. Vastus oli kova, mutta se myös sparrasi Sulon juoksemaan taatusti kovempaa kuin koskaan ennen. Yllättävän hieno suoritus ja pisteet 219. Sijoitus lopulta viides ja SA. Täytyy käydä kesällä vielä kokeilemassa, miten Sulon maastovire tästä kehittyy.

Sulo sai elämänsä ensimmäisen maastopalkinnon

torstai 9. toukokuuta 2013

Kevään ensitahteja

Myöhäisestä keväästä huolimatta Metsämäen aina niin erinomainen rata tuli juoksukuntoon jo huhtikuun puolella. Ratatalkoolaisilla on varmasti ollut kova työ saada pinta juostavaksi - suurkiitos kaikille heille.

Molemmat meitin pojat kävivät jo karistamassa talven pölyt vieheen perässä ja saimme täysvauhtisen vedon alle ennen äitienpäivänä Liedossa juostavia TVK:n maastoja. Sulon kanssa käytiin vapunpäivänä vetämässä ratakierros ja Vanjan vuoro oli seuraavalla viikolla.

Sulo oli hämmästyttävän rauhallinen ensimmäisissä treeneissä. Poikahan on ainakin vielä viime syksynä ollut veljeksistä se herkemmin kuumuva tapaus. Jo tutulle radalle saapuminen aiheutti viime vuonna hillitöntä hötkyilyä, vieheen äänen kuulemisesta puhumattakaan. Nyt oli aivan toinen ääni kellossa. Toivottavasti kyse on pysyvämmästä ilmiöstä.

Vanja on aina herrasmiesmäinen viilipytty, josta on hieman vaikeampi tulkita hermostumisen merkkejä. Yleensä kauden ensimmäisissä treeneissä Vanjan silmät liikkuvat tavallista enemmän ja etujalat nousevat muutaman sentin normaalia korkeammalle. Tämä on tulkittava hienoiseksi alkujännitykseksi. Näin tänäkin vuonna. Nätti veto Vanjalle normaalilla alkukauden ajalla (325m 22,96s) purki kuitenkin jännitystä ja palauttelun jälkeen autossa oli tyytyväinen heppu. Toivottavasti ylimääräinen jännitys jäi Metsämäkeen ja sunnuntaina maastostartissa keskitytään ajamaan viehettä ajatuksella.

Lopuksi vielä muutama kuva Vanjasta maalisuoralla keskiviikon treeneissä. Poikien lihashuoltotiimin vakioasiantuntijana toimiva Taru (http://tru.pictures.fi/) otti muutaman kivan kuvan. Olkaa hyvä: