Ilmoitimme sekä Sulon että Vanjan kisoihin. Normaalikokoisissa juokseva Vanja sai kunnian olla veljeksistä ensimmäisenä tulikokeessa. Poika lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja alun siksakit se pujotteli loivalla ja siistillä ajolinjalla läpi. Kaikki hyvin siis ensimmäiseen jyrkempään vasemmalle kaartavaan käännökseen. Kurvissa juoksupari katosi hetkeksi nyppylän taakse ja kun viehe tuli taas näkyviin, ei Vanjaa näkynyt, eikä kuulunut. Kun juoksupari oli jo kaukana, pomppi poika taas näkyviin. Viehe tosin oli karannut jo näköpiiristä ja sitä se reppana etsi pitkin peltoa pomppien niin kauan, kuin vieheen pärinä kuului. Syykin tähän erikoiseen tilanteeseen selvisi kun sain koiran käsiini: vasen takajalka oli vahvassa kurassa ja kuonokoppa heinää täynnä. Oli siis kaatunut ihan kunnolla nyppylän takana. Onneksi ei kuitenkaan loukannut. Juoksut jäivät 0-tuloksella tosin alkueriin.
Sulon päivä meni onneksi vähän mukavammin - tosin kommelluksilta ei sekään välttynyt. Alkueräjuoksu pojalla ylikorkeissa meni kohtuullisen mukavasti yli puolivälin, kun kirjaimellisesti puskista radalle juoksi innokas borsoi. Hetkessä maastokoe muistutti enemmänkin ajuekisaa. Koiralla oli katkennut remmi ja se pääsi irti. Onneksi mitään sen ihmeellisempää ei sattunut. Veto keskeytettiin ja pisteet tuli alkuosan suorituksen perusteella. Pisteitä whippeteille jaettiin kaikkiaan kitsaasti ja alkuerien jälkeen koirat olivat nätissä 178-210 -haarukassa. Sulon pisteet 183 oikeuttivat finaaliin. Siellä vastassa olikin sitten hurjan nopea Kiiturin NN-Talisman. Vastus oli kova, mutta se myös sparrasi Sulon juoksemaan taatusti kovempaa kuin koskaan ennen. Yllättävän hieno suoritus ja pisteet 219. Sijoitus lopulta viides ja SA. Täytyy käydä kesällä vielä kokeilemassa, miten Sulon maastovire tästä kehittyy.
 |
| Sulo sai elämänsä ensimmäisen maastopalkinnon |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti