Ihan vaan kuvia

Mikko Marttinen oli ottanut Tuomarinkartanon SM-maastoissa Vanjasta niin hienoja kuvia, että ihan piti pyytää lupa laittaa sivuille. Ja kun lupa tuli, niin täytyyhän ne näytille laittaa. Kiitos ja kumarrus kuvaajalle.

Lähtökiihdyttelyä

Ja ekaan kurviin

Kilpakumppanin huikea loikka

"Missä viehe?"

SMM Tuomarinkartano 25.8.

Kävimme Vanjan kanssa kääntymässä SM-maastoissa Helsingissä. Tulos ei kohdallamme ollut kovinkaan kaksinen ja jouduimme toteamaan, ettei 107 pistettä riitä likikään finaaliin. Jostain syystä viehe ei tuntunut pysyvän kiikarissa ja Vanja hukkasi sen kolme kertaa. Siitä tietysti seurasi melkoista rusettiluistelua ja pomppimista, jotta viehe taas löytyisi. Ajonäytöt jäivät siis melko laihoiksi. Ainoastaan aivan alussa Vanja pystyi ajamaan viehettä siten, että siinä oli jotain kunnollista arvosteltavaa ja sen jälkeen vain pienissä pätkissä.

Händlerin näkökulmasta puuhastelu näytti siltä, että Vanja meinaa olevansa jo niin kokenut konkari, että se uskoo voivansa ennakoida vieheen kulkureitin täydellisellä tarkkuudella. Siitä johtuen Vanja teki luovia ajolinjaratkaisuja omaan erehtymättömään vaistoonsa luottaen. Kuitenkaan "pupulla" ei ollut ihan samat ajatukset reitistä ja siksi viehe olikin turhan monta kertaa eri suunnassa kuin Vanja.

Kisa-alusta Tuomarinkartanolla oli hieno. Hyvä ja tasainen sänkipelto, jossa juokseminen kovissakin vauhdeissa oli turvallista. Myös rata oli alkuerissä rakennettu arvokilpailulle sopivaksi. Finaalirataa en jäänyt odottelemaan, vaikka sen näkeminen olisi tietysti ollutkin kiinnostavaa - parin tunnin ajomatka kotiin ei houkutellut jäämään pidemmäksi aikaa. Myös muuten järjestelyt olivat todella sujuvat ja hyvät. Erityinen kiitos arvostelulomakkeista, joiden kopiot oli sujautettu kilpailukirjan väliin. Niistä saa paremman käsityksen tapahtumista ja oman koiran suorituksesta myös niiltä osin rataa, jonne ei itse näe. Tästä voisi ottaa muutkin järjestäjät vaikka ihan tavan. Arvioinnin läpinäkyvyys auttaa kilpailuttajia ymmärtämään syvällisemmin lajia ja mahdollistaa edes teoriassa koiran paremman treenaamisen.

Vanja keskittymässä lähtöön. Kuvaajana Jenna Eklöf.

Raisio 11.8.

Vanja on tervehtynyt kyy-episodista hienosti. Varsin nopea palautuminen oli suorastaan yllätys. Kontrollissakin kaikki oli hyvin, joten nyt olemme rauhallisin mielin voineet jatkaa normaalia koiranelämää ja harrastuksia.

Kävimme pyörähtämässä näyttelykehässä Raisiossa, jossa tuloksena EH/3. Tästä se taas lähtee. Luvassa tälle kesälle olisi vielä muutama maasto- ja ratakisa.

Samaan pötköön vielä hieno Sakari Lampolan ottama kuva toukokuulta Sulosta treeneissä Metsämäen radalla. On se vaan suloinen, kun on niin tohkeissaan :)

Kovan onnen soturi

Vanjalla teki tänään päivälenkillä männyn alla haistellessaan käsittämättömän korkean loikan. Valehtelematta toista metriä suoraan ylös. Piti käydä oikein katsomassa, mikä loikan aiheutti - mitään ei näkynyt.

Kotipihaan päästyämme huuleen alkoi nousta turvotusta ja Vanjan olo alkoi olla selvästi tukala. Soitimme Koira-kissaklinikalle, jossa yhdyttiin pelkoomme siitä, että kyseessä voi olla käärmeenpurema. Lähdimme heti klinikalle, jossa ensiapu aloitettiin viipymättä. Hyvä niin, sillä melko nopeasti turvotus paheni ja alkoi levitä myös muualle päähän ja kaulaan.

Klinikalla Vanja sai kuusi tuntia nesteytystä, antibioottia, vahvaa särkylääkettä ja kyyn vastamyrkkyä. Vähitellen olo alkoi helpottaa ja pääsimme illaksi kotiin toipilaan kanssa. Kontrolliin määrättiin kahden viikon kuluttua ja samalle ajalle myös käskettiin pitää koira levossa. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että viikonlopun PVK:n maastot sekä ensi viikon Forssan näyttelyt jätetään luonnollisesti väliin. Pääasia että koira vaikuttaisi toipuvan ja uskoaksemme selvisimme siis pelkällä säikähdyksellä.

Tarvitseeko näitä edes kommentoida?

Jo joutui Sulo Saloon...

Sulo kävi katsastamassa Salon kaikkien rotujen näyttelyt. Sulon kanssa ei ole aikaisemmin yhtä pentuluokkaa lukuunottamatta käyty näyttelyissä. Tämän voi siis katsoa olleen näyttelydebyytti. Tämä poika debytoi tänä kesänä oikein olan takaa.

Tulos oli mielestämme varsin tyydyttävä EH. Puolalainen tuomari Tomasz Borkowksi arvosteli Sulon seuraavin sanankääntein (tulkitsevaa kääntämistä):
"Kevyt feminiininen tyyppi. Seisoo paremmin kuin liikkuu. Kiva mutta pieni, kettumainen pää. Kaunis pitkä kaula. Rinta on tarpeeksi syvä, mutta saisi olla tilavampi. Maltillisesti kulmautunut takaosa. Suora etuosa. Ravi pomppivaista oikealle suorasta linjasta katsottuna. Hyvä väri. Hyvä kunto. Ystävällinen temperamentti."

Arvostelussa olevat huomautukset liittyvät lähinnä vähäiseen näyttelykokemukseen, joka ilmenee yli-innokkuutena ryhmässä juoksuttaessa. Samoin Sulon massaa ollaan kerrytetty vähitellen ja se työ on vielä hieman kesken. Nämä korjaantunee ajan myötä.

Tässä pari kuvaa siitä huolimatta, että kuvaaja lähti reissuun lähes täyden muistikortin kanssa.

Sulo pällistelee vilinää

Virallinen etana

Vanja starttasi elämänsä toiseen virallisen ratakisaan Tuomarinkartanon leppoisissa Kesälesken iltajuoksuissa. Kuten jo talvella kirjoitin, tavoitteena oli saada puhdas suoritus viime syksyn lapsellisen leikkimisdiskin jälkeen.

280 m matkalle starttasi Vanjan lisäksi samassa lähdössä neljä koiraa, joten potentiaalisia leikkikavereita oli runsaasti, varsinkin kun lähtökopiksi arvottiin keskellä möllöttävä kolmonen. Startti meni händlerin suureksi iloksi mallikkaasti ja nopeasti koirat löysivät paikkansa letkassa. Vanja oli maalissa viides ja aika etanuuteen oikeuttava 20,37s, joka kyllä on sanalla sanoen heikko treenikellotuksiin nähden. Tavoite kuitenkin saavutettiin ja saimme puhtaan startin kaudelle. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän etanalähtöjä - joita on muuten tänä vuonna ihastuttavan paljon.

Tuomarinkartanon rata oli kaikkinensa mukava tuttavuus. Hieno vinttikoirakeskus ja hyvin toimiva HVK:n kisaorganisaatio saa meidät varmasti vielä jatkossakin kääntämään auton keulan kaukoitään  :)

Ylämäki, alamäki

Sunnuntaina juostiin Liedon avoimet maastot ja kennelpiirin mestaruus. Sää suosi paikalle tulleita kilpailijoita ja yleisöä. Juuri sopivan lämmintä, muttei kuuma keli ja peltokin oli vain lievästi kostea eli pito oli hyvä. Loistavaa!

Liedossa oli muutettu kisapeltoa täyttämällä kahden palstan välissä ollut oja ja näin radasta saatiin mielenkiintoisempi ja alueesta suurempi. Lauantain derby-kisassa alkuerien rata oli ollut tulosten perusteella hieman liiankin mielenkiintoinen ja sunnuntaina liikkuikin juttua siitä, että nopeille koirille rata oli ollut turhan vaikea.

Parmaharju on upea paikka ja maasto varsin kumpuilevaa. Koirat saavat juosta todella jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Se jos jokin luo kisaan aivan oman jännityksensä. Samalla se aiheuttaa sen, että lähtöpaikalta näkee vain pienen osan koiran suorituksesta. Myös koiran kunto ja voima mitataan rajuissa korkeusvaihteluissa. Hienot ja haastavat puitteet kotikerhon maastoissa.

Sulo teki näissä olosuhteissa kisadebyyttinsä. Hieman jännitti, miten Sulo hitaana koirana pysyy alun jyrkässä nousussa kilpakumppanin perässä. Turha oli jännittää. Sulo juoksi varsin mallikkaan suorituksen ja sai 210 pistettä. Ei voi olla kuin iloinen, että koira joka vasta viime kesänä alkoi treenata vieheen kanssa ja nyt 3,5 vuoden iässä tekee ekan kisalähtönsä, juoksi noinkin hyvin. Kun viehe oli pysähtynyt, sai sieltä hakea itseensä silmin nähden tyytyväisen koiran, joka oli kehunsa ansainnut. Ylikorkeissa kisasi vain neljä whippettiä ja Sulo jäi porukan viimeiseksi, eikä päässyt finaaliin, johon otettiin vain kaksi koiraa. Olimme silti tietyllä tavalla voittajia.

Vanja-enon kauden eka kisa oli Hyvinkäällä melkoista hakemista. Nyt meno oli näkemiltämme osin jo varsin järkevää. Alku lähti sähäkästi liikkeelle ja samoin keskivaiheella sekä lopussa kaikki meni varsin mukavasti lopputappoineen. Valitettavasti yksi sektori jäi näkemättä meiltä kaikilta. Vaikea sanoa mitä siellä oikein tapahtui, sillä tuomareiden mukaan Vanjan kilpakumppani kaatui katon kautta kaksi kertaa. Jotain siellä sählättiin ja muuhun juoksuun nähden se tietysti laski kovasti pisteitä. 188 pistettä ei riittänyt finaaliin. Silti voinee summata, että suunta oli huomattavasti parempaan, vaikkei se pisteissä nyt näykään.

Radan reunalla oli onneksi myös muutamia kuvaajia, joista ainakin Taru otti pojista hienoja kuvia. Kiitos Tarulle!

Sulo päättäväisenä vieheen perässä.

Sulo "kiitää" kuin vanha tekijä.

Vanjan kisakokemus alkaa näkyä ennakoivissa juoksulinjoissa. Katse kuitenkin oikeaoppisesti vieheessä.

Vanjan liitovaihe - kaikki tassut ilmassa.

Vauhti korjaa virheet?

Monesti kuulee sanottavan, että vauhti korjaa virheet. Tämä totuus ei ainakaan toiminut Vanjan kohdalla tämän kauden avauskilpailuissa Hyvinkäällä. Kävimme napsimassa jumbosijan pisteillä, joita huonompia ei onneksi Vanjan kisakirjasta ole vielä löytynyt. Laimeat 172 pistettä, eikä asiaa finaaliin. Auton takapenkillä oli todella yllättynyt whippet, kun suuntasimme kotiin jo puolenpäivän jälkeen. Kysyvä katse taustapeilissä oli hupaisa näky.

Hyvinkäällä oli erittäin hienosti järjestetyt kisat ja kaikki toimi jäätävässä kelissä upeasti. Kisaan valmistautuminen lämmittelyineen oli rento tehdä, kun pystyi hyvin arvioimaan koska oma lähtö on ja muutoinkin kisapaikalla oli hyvä tunnelma. Omaa lähtöä ei tarvinnut odottaa kuin hetken ja siihen nähden olikin yllätys, että Vanja oli selkeästi ylilatautunut. Kisapaikalla hillitysti käyttäytyvä ja muutoinkin fiksu herra oli nurmella kuin viritetty jousi; hirvittävä määrä vauhtia ja järkeä ajossa vain hyppysellinen. Vanja juoksi lähdössään päin kilpakumppania, hukkasi vieheen ja juoksi lopussa pysähtyneen vieheen ohi. Aivan poikkeuksellista Vanjaa siis.

Kaikesta päätellen kevään ensimmäinen kisa meni tunteiden tasaamisen puolelle. Viikon päästä vuorossa on kotikisat Liedossa. Väliaika käytetään rentoutumiseen ja Hyvinkään kaahailun sulatteluun. Toivottavasti TVK:n maastoissa meno on jo tutumpaa järkijuoksua - vauhti sekä järki mukana samassa suorituksessa.

Hämähäkkejä repussa

Kevään treenikausi on avattu! Se viimeistään tarkoittaa kevään virallista alkamista.

TGK:n Metsämäen rata oli saatu hienoon treenikuntoon ja kävimme Vanjan kanssa siellä hieman irroittelemassa. Tosin herra Murphy oli myös Turun vierailulla ja rataviehe rikki. Talkoissa viehe oli kuuleman mukaan toiminut moitteetta. Jouduimme siis toteamaan, että käsivieheellä mennään huikeat n. 130 m. Meitä ei käsiviehe harmittanut likikään yhtä paljon kuin niitä, jotka olivat ajaneet Pirkanmaalta ja pääkaupunkiseudulta kevään treenikautta avaamaan. Oikeastaan enemmän harmittikin juuri heidän puolestaan. Kaikesta huolimatta koirat juoksivat hienossa aurinkoisessa illassa ja kaikilla vaikutti olevan hyvä fiilis.

Jos ehdit jo ihmetellä tekstin otsikkoa, niin silläkin on selityksensä. Kaivoin tänään eteisestä treenirepun - siis sen jossa on koppa yms. tarvittavat vermeet. Avasin vetoketjun tarkastaakseni varustuksen ja kas, häiriintynyt hämähäkki tepasteli repusta ulos. Olikohan ollut siellä koko talven? Näin tiuhaan meillä on treenikassia availtu talven aikana.

Vanjan vedosta otettiin pari kuvaakin. Tosin olin unohtanut kertoa kuvaajalle miten sarja asennetaan päälle ja kuvasaldo jäi hämmennyksen vallassa hieman laihaksi. Pari kuvaa pitää silti laittaa näytille. Viimeinen suhruinen ihan vaan siksi, että siinä on loppusyöksyyn valmistautuva Vanja ja jotenkin siitä näkee, että taas naatitaan siitä olennaisesta, eli juoksemisesta. Siitä tulee vintille hyvä olo.

"Äläs kuule karvalakki yritäkään karata..."

"Ja nyt mä sen nappaan!"

Sovitellen kevääseen

Nyt kun nurmi taas viheriöi ja lumista on päästy eroon, alkaa ajatukset liikkua vaistomaisesti tulevassa kaudessa. Sulo joutui allekirjoittaneen innostuksen puuskan seurauksena mannekiiniksi. Täytyyhän talven aikana hankitulle kuonokopalle tehdä viimeistään nyt kunnon sovitus (eli vääntää rautalankoja muka oikeaan asentoon). Kohta sitä päästäänkin kokeilemaan tositoimissa kun treenirata on juoksukunnossa ehkä kuukauden kuluttua ja ekat maastot väijyy puolentoista kuukauden päässä.

Samalla koppaa kuvatessa laitettiin tietysti rekvisiitaksi syksyn soolossa päällä ollut mantteli niskaan, että saadaan poika kuvattua täydessä kisavarustuksessa. Sulon varusteiden suhteen ollaan pitäydytty perinteisissä malleissa. Pinnoittamaton brittikoppa ja vanhan mallinen mantteli se olla pitää.

"Än, yy, tee: NYT"

"Seison vielä hetken, jos saan lisää nameja!"

Hiljaiset kympit

Eivät ole turhaan kehuneet TVK:n Kaarinassa 3.3. järjestämiä ryhmänäyttelyitä. Taso oli hyvä monella tavalla. Paikalla oli ainakin whippet-kehässä todella hienoja koiria! Erityisesti mieleen jäi kuitenkin loistava tunnelma ja hienosti hoidetut järjestelyt. Arvostelut ainakin meidän kohdalla pysyivät aikataulussa ja kaikki sujui varsin leppoisasti.

Suuri ihmetyksen aihe kymppiryhmänoviiseille oli merkillinen hiljaisuus. Hallitapahtumissa on yleensä saanut tottua hillittömään meteliin - mutta nyt rauhallinen puheensorina täytti hallin. Missä oli jatkuva haukkuminen ja vinkuminen? Vinttikoirat käyskentelivät hallissa tyynenä tai makoilivat omilla paikoillaan. Jos jostain kuului haukahdus, tuntui koko halli kääntyvän katsomaan tuota "kummajaista". Miellyttävän erikoinen kokemus - erityisen stressitön.

Vanjan (ja emännän) esiintymiseen kehässä täytyy olla tyytyväinen. Tuloksena ERI seuraavin arvosteluin (käännetty hyvin vapaasti ruotsista):
"Elegantti uros. Erinomaiset mittasuhteet. Oikea purenta. Hienot korvat. Pitkä kaula. Hieman suora etuosa. Hyvä lihaskunto. Hyvin kulmautunut takaosa. Liikkuu hyvin."

Todisteeksi tuomarin näkemyksestä vielä yksi kuva.

Vanja Marie Gadolinin arvioitavana.

Myös sisällä on kivaa

Nykyisin koiraharrastajille tuntuu nousevan halleja ympäri Suomea. Varsinkin agilityn harrastajat ovat panostaneet paljon ympärivuotisiin harrastusmahdollisuuksiin ja se varmasti myös lisää jatkuvasti omalta osaltaan innokkaiden harrastajien määrää. Myös koiraharrastuksen "yleishalleja" mm. tokoa varten tuntuu syntyvän kiihtyvää tahtia. Yhteinen piirre näille näyttää olevan se, että hallit ovat lämmitettyjä ja kaikin puolin melko korkeatasoisia sosiaalitiloineen. Myös muitakin sisätiloja käytetään ajoittain koiraharrastukseen, kuten messuhalleja tai muita vastaavia. Sehän tietysti miellyttää sekä koiria ja erityisesti niiden omistajia, jotka pääsevät tuulia ja sateita karkuun vuoden synkimpinä aikoina. Mekin olemme varsinkin talvisin hyödyntäneet lähialueen hallitarjontaa sekä näyttelyiden että agilityn saralla. Pitää mielen virkeänä!

Näyttelyissä Vanja kävikin jo tämän vuoden puolella pyörähtämässä. Turun messukeskus tarjosi 21.1. mukavat puitteet ja tulos oli erittäin kelvollinen ERI/4. Maaliskuussa vuorossa on TVK:n perinteinen ryhmänäyttely Kaarinassa, jossa emme ole ennen koiraa käyttäneetkään. Kovasti on puitteita kehuttu, joten odotamme innolla myös tätä 10-ryhmän näytelmää.

Vanja unkarilaisen Attila Czegledin syynissä Turussa 2012

Agilityn suhteen Vanja on jo rutinoitunut konkari. Ja jos nyt ei ihan niin melkein ainakin. Viime talvena käyty agilityn alkeiskurssi sai luonnollisesti seuraa jatkokurssista, jossa Vanja on päässyt emäntänsä kanssa loikkimaan sielunsa kyllyydestä lämmitetyssä hallissa. Paikka löytyy vielä kaiken lisäksi lähes omalta kylältä, joten pakkohan siellä on sitten päästä käymään. Esteiden hyppääminen taitaa olla Vanjan lempparipuuhaa - ainakin korkeutta ja pituutta hypyissä riittää ihan sopivasti.

Riittävän korkea hyppy (kuvan copy right koirakoulu.net)

Myös kotona voi luonnollisesti pitää lystiä sisällä ja mikäs sen hauskempaa kuin kyylätä ikkunasta lumitöitä tekevää traktoria. Ohikulkijoiden kyylääminen on täällä niin harvinaista herkkua, että siihen sitten täytyykin panostaa ihan kunnolla ja ottaa kunnon näköalapaikka!

Vanja kyylää

Lopuksi "vinkvink" H-pentueen tyylin (ks. http://zaraques.blogspot.com/)