Hyvinkään Sveitsi 29.6.2013

Pitkästä aikaa Vanja osallistui ratakisoihin. Hyvinkäällä järjestettiin Whippet-harrastajien mestaruuskisat, joten päätimme ilmoittaa Vanjan etanakisaan (280 m). Samalla saimme ihastella Suomen nopeimpia whippet-lähtöjä.

Tunnelma kisoissa oli ajoittain ripsottelevasta vedestä huolimatta mukava ja koko päivälle oli tarjolla hienoja wipukka-lähtöjä. Myös etanalähtöjä oli saatu kasaan kolme. Vanja juoksi neljän koiran lähdössä, jossa sattui kovasti häirintää, jonka vuoksi yksi koira diskattiin ja yksi keskeytti. Lähtö oli varsinainen sirkus, mutta Vanjan pää piti ja se juoksi siistin juoksun sijoittuen lopulta toiseksi. Aika jäi todella huonoksi, koska poika joutui kovasti väistelemään ja jopa hyppäämään alkuhärdellin yli.

Kellotus 21,43 taisikin olla päivän hitain, mutta se ei Vanjaa haitannut. Tsemppihengessä W-H palkitsi kaikki tuloksen saaneet etanat ja Vanja kävi säihkyen pokkaamassa puruluun ja mahtavan vinkuvan Jagulaarin, josta tuli heti pojan ehdoton lempparilelu. Vanja kantaa sitä mukanaan kuin pentua ja hoivaa sitä antaumuksella. Kyllä kannatti lähteä Hyvinkäälle!

Vanja ja itse tienattu Jagulaari

Vintyt ry:n maastot Mustialassa 15.6.2013

Sulo juoksi kauden toisen maastokisansa Mustialan mahtavilla pelloilla. Maasto oli tuttuun tyyliin erinomainen ja rakennettu rata hyvä. Sulo juoksi tasaisesti yltäen neljän pisteen päähän Liedon suorituksesta. Sulo sai juosta sekä alkuerissä että finaaleissa saman sopivavauhtisen vastustajan kanssa ja kumpikin koira juoksi siististi omaa suoritustaan. Tällä kertaa jäätiin yhteispisteissä kaksi pistettä SA:sta, kun viimeksi mentiin kaksi pistettä SA:n yli. Tasainen heppu.

Poika teki sen minkä pystyi, seuraten kauniisti viehettä ja juoksemisen ilo oli käsinkosketeltavissa kun hain Suloa pysähtyneeltä vieheeltä. Käännöksistä puuttuu edelleen sähäkkyyttä, josta tuomarit varmasti rokottavat. Pisteet eivät Sulon kilpailuttamisessa tosin ole pääasia. Tärkeintä on, että Sulo kokee onnistuvansa ja pelaa kisapaikalla rauhallisesti ja mukavasti. Tekemisen riemusta todisteena muutama Jaskan ottama hieno kuva.

Vieheen perässä alkuerissä

Finaalin lähtökiihdytys

Vielä finaalin lopussakin askel venyy

TVK:n Liedon maastot 12.5.2013

Vuoden ensimmäinen kisapäivä vietettiin hienossa puolipilvisessä säässä Liedon Parmaharjulla. Lämpöä piisasi sopivasti, muttei kuitenkaan tarvinnut kärvistellä suorassa paahtavassa auringonpaisteessa. Kisoihin oli tehty kaksi hienoa rataa, jossa maaston korkeuseroja ei poikkeuksellisesti juurikaan käytetty hyväksi, vaan viehe kulki käytännössä rinnettä pitkin poikittain ilman rajuja nousuja ja laskuja. Hieman eroa siis edellisien vuosien ratoihin, vaikka paikka oli sama.

Ilmoitimme sekä Sulon että Vanjan kisoihin. Normaalikokoisissa juokseva Vanja sai kunnian olla veljeksistä ensimmäisenä tulikokeessa. Poika lähti vauhdikkaasti liikkeelle ja alun siksakit se pujotteli loivalla ja siistillä ajolinjalla läpi. Kaikki hyvin siis ensimmäiseen jyrkempään vasemmalle kaartavaan käännökseen. Kurvissa juoksupari katosi hetkeksi nyppylän taakse ja kun viehe tuli taas näkyviin, ei Vanjaa näkynyt, eikä kuulunut. Kun juoksupari oli jo kaukana, pomppi poika taas näkyviin. Viehe tosin oli karannut jo näköpiiristä ja sitä se reppana etsi pitkin peltoa pomppien niin kauan, kuin vieheen pärinä kuului. Syykin tähän erikoiseen tilanteeseen selvisi kun sain koiran käsiini: vasen takajalka oli vahvassa kurassa ja kuonokoppa heinää täynnä. Oli siis kaatunut ihan kunnolla nyppylän takana. Onneksi ei kuitenkaan loukannut. Juoksut jäivät 0-tuloksella tosin alkueriin.

Sulon päivä meni onneksi vähän mukavammin - tosin kommelluksilta ei sekään välttynyt. Alkueräjuoksu pojalla ylikorkeissa meni kohtuullisen mukavasti yli puolivälin, kun kirjaimellisesti puskista radalle juoksi innokas borsoi. Hetkessä maastokoe muistutti enemmänkin ajuekisaa. Koiralla oli katkennut remmi ja se pääsi irti. Onneksi mitään sen ihmeellisempää ei sattunut. Veto keskeytettiin ja pisteet tuli alkuosan suorituksen perusteella. Pisteitä whippeteille jaettiin kaikkiaan kitsaasti ja alkuerien jälkeen koirat olivat nätissä 178-210 -haarukassa. Sulon pisteet 183 oikeuttivat finaaliin. Siellä vastassa olikin sitten hurjan nopea Kiiturin NN-Talisman. Vastus oli kova, mutta se myös sparrasi Sulon juoksemaan taatusti kovempaa kuin koskaan ennen. Yllättävän hieno suoritus ja pisteet 219. Sijoitus lopulta viides ja SA. Täytyy käydä kesällä vielä kokeilemassa, miten Sulon maastovire tästä kehittyy.

Sulo sai elämänsä ensimmäisen maastopalkinnon

Kevään ensitahteja

Myöhäisestä keväästä huolimatta Metsämäen aina niin erinomainen rata tuli juoksukuntoon jo huhtikuun puolella. Ratatalkoolaisilla on varmasti ollut kova työ saada pinta juostavaksi - suurkiitos kaikille heille.

Molemmat meitin pojat kävivät jo karistamassa talven pölyt vieheen perässä ja saimme täysvauhtisen vedon alle ennen äitienpäivänä Liedossa juostavia TVK:n maastoja. Sulon kanssa käytiin vapunpäivänä vetämässä ratakierros ja Vanjan vuoro oli seuraavalla viikolla.

Sulo oli hämmästyttävän rauhallinen ensimmäisissä treeneissä. Poikahan on ainakin vielä viime syksynä ollut veljeksistä se herkemmin kuumuva tapaus. Jo tutulle radalle saapuminen aiheutti viime vuonna hillitöntä hötkyilyä, vieheen äänen kuulemisesta puhumattakaan. Nyt oli aivan toinen ääni kellossa. Toivottavasti kyse on pysyvämmästä ilmiöstä.

Vanja on aina herrasmiesmäinen viilipytty, josta on hieman vaikeampi tulkita hermostumisen merkkejä. Yleensä kauden ensimmäisissä treeneissä Vanjan silmät liikkuvat tavallista enemmän ja etujalat nousevat muutaman sentin normaalia korkeammalle. Tämä on tulkittava hienoiseksi alkujännitykseksi. Näin tänäkin vuonna. Nätti veto Vanjalle normaalilla alkukauden ajalla (325m 22,96s) purki kuitenkin jännitystä ja palauttelun jälkeen autossa oli tyytyväinen heppu. Toivottavasti ylimääräinen jännitys jäi Metsämäkeen ja sunnuntaina maastostartissa keskitytään ajamaan viehettä ajatuksella.

Lopuksi vielä muutama kuva Vanjasta maalisuoralla keskiviikon treeneissä. Poikien lihashuoltotiimin vakioasiantuntijana toimiva Taru (http://tru.pictures.fi/) otti muutaman kivan kuvan. Olkaa hyvä:

Hiihtoloman talviriehaa

Sulolle maalaiselämän vietto kerran viikossa on odotettu kohokohta. Sen ilmeestä näkee jo hakureissulla kaupungissa, että kohta tämä hauva lähtee niin, että hippulat vinkuu. Kaupungissa on todella heikosti turvallisia paikkoja pitää vinttaria vapaana ja siksi reissut maaseudun rauhaan ovat todellinen henkireikä. On suhteellisen hellyyttävää havaita, että Sulo riemuitsee vapaana juoksemisesta joka kerta yhtä paljon. Ja päivittäin kotimaisemissa vapaana lenkkeilevä Vanja seuraa veljensä riemua joka kerta vähintäänkin yhtä suurella ihmetyksellä.

Lenkkeilyn laatuun ja määrään tietysti satsataan taas kisakauden lähestyessä. Sulon kanssa tavoitteena on viime kauden tapaan kaksi tasapainoista starttia TVK:n maastoissa toukokuussa Liedossa ja haastavalla alustalla koiran on oltava iskussa. Vanjan kanssa kausi on tarkoitus startata hieman aikaisemmin huhtikuun lopulla Mustialassa Whippet-harrastajien maastomestaruuksissa. Jos kaikki menee hyvin, jatkoa seuraa Liedon kisoissa Sulon kanssa. Katsellaan miten kisakausi siitä sitten etenee.

Otettiin kamera vaihteeksi lenkille mukaan. Kevättä kohti mentäessä valon määrä on jo sen verran lisääntynyt, että säädyllisten ulkokuvien ottamiselle on olemassa edes teoreettiset edellytykset. Mutta kuten kuvista näkyy - vain teoreettiset tai sitten kuvaaja ei vaan osaa säätää kameraa näihin keleihin. Tässä muutama kuva whippettien hiihtolomariehasta.

Vanjan jokaviikkoinen hämmästely velipojan intoilusta

Normaalit alkuverkat (Vanja)

Sulon pellekiihdytys

Ja ei muuta kuin horisonttia kohti (Sulo)

Kilpasilla ja hymy korvissa on... yllätys, yllätys: Sulo

Ja takaisin kotiin sama ralli päällä (Sulo)

Ihan vaan kuvia

Mikko Marttinen oli ottanut Tuomarinkartanon SM-maastoissa Vanjasta niin hienoja kuvia, että ihan piti pyytää lupa laittaa sivuille. Ja kun lupa tuli, niin täytyyhän ne näytille laittaa. Kiitos ja kumarrus kuvaajalle.

Lähtökiihdyttelyä

Ja ekaan kurviin

Kilpakumppanin huikea loikka

"Missä viehe?"

SMM Tuomarinkartano 25.8.

Kävimme Vanjan kanssa kääntymässä SM-maastoissa Helsingissä. Tulos ei kohdallamme ollut kovinkaan kaksinen ja jouduimme toteamaan, ettei 107 pistettä riitä likikään finaaliin. Jostain syystä viehe ei tuntunut pysyvän kiikarissa ja Vanja hukkasi sen kolme kertaa. Siitä tietysti seurasi melkoista rusettiluistelua ja pomppimista, jotta viehe taas löytyisi. Ajonäytöt jäivät siis melko laihoiksi. Ainoastaan aivan alussa Vanja pystyi ajamaan viehettä siten, että siinä oli jotain kunnollista arvosteltavaa ja sen jälkeen vain pienissä pätkissä.

Händlerin näkökulmasta puuhastelu näytti siltä, että Vanja meinaa olevansa jo niin kokenut konkari, että se uskoo voivansa ennakoida vieheen kulkureitin täydellisellä tarkkuudella. Siitä johtuen Vanja teki luovia ajolinjaratkaisuja omaan erehtymättömään vaistoonsa luottaen. Kuitenkaan "pupulla" ei ollut ihan samat ajatukset reitistä ja siksi viehe olikin turhan monta kertaa eri suunnassa kuin Vanja.

Kisa-alusta Tuomarinkartanolla oli hieno. Hyvä ja tasainen sänkipelto, jossa juokseminen kovissakin vauhdeissa oli turvallista. Myös rata oli alkuerissä rakennettu arvokilpailulle sopivaksi. Finaalirataa en jäänyt odottelemaan, vaikka sen näkeminen olisi tietysti ollutkin kiinnostavaa - parin tunnin ajomatka kotiin ei houkutellut jäämään pidemmäksi aikaa. Myös muuten järjestelyt olivat todella sujuvat ja hyvät. Erityinen kiitos arvostelulomakkeista, joiden kopiot oli sujautettu kilpailukirjan väliin. Niistä saa paremman käsityksen tapahtumista ja oman koiran suorituksesta myös niiltä osin rataa, jonne ei itse näe. Tästä voisi ottaa muutkin järjestäjät vaikka ihan tavan. Arvioinnin läpinäkyvyys auttaa kilpailuttajia ymmärtämään syvällisemmin lajia ja mahdollistaa edes teoriassa koiran paremman treenaamisen.

Vanja keskittymässä lähtöön. Kuvaajana Jenna Eklöf.