Ihan vaan kuvia

Mikko Marttinen oli ottanut Tuomarinkartanon SM-maastoissa Vanjasta niin hienoja kuvia, että ihan piti pyytää lupa laittaa sivuille. Ja kun lupa tuli, niin täytyyhän ne näytille laittaa. Kiitos ja kumarrus kuvaajalle.

Lähtökiihdyttelyä

Ja ekaan kurviin

Kilpakumppanin huikea loikka

"Missä viehe?"

SMM Tuomarinkartano 25.8.

Kävimme Vanjan kanssa kääntymässä SM-maastoissa Helsingissä. Tulos ei kohdallamme ollut kovinkaan kaksinen ja jouduimme toteamaan, ettei 107 pistettä riitä likikään finaaliin. Jostain syystä viehe ei tuntunut pysyvän kiikarissa ja Vanja hukkasi sen kolme kertaa. Siitä tietysti seurasi melkoista rusettiluistelua ja pomppimista, jotta viehe taas löytyisi. Ajonäytöt jäivät siis melko laihoiksi. Ainoastaan aivan alussa Vanja pystyi ajamaan viehettä siten, että siinä oli jotain kunnollista arvosteltavaa ja sen jälkeen vain pienissä pätkissä.

Händlerin näkökulmasta puuhastelu näytti siltä, että Vanja meinaa olevansa jo niin kokenut konkari, että se uskoo voivansa ennakoida vieheen kulkureitin täydellisellä tarkkuudella. Siitä johtuen Vanja teki luovia ajolinjaratkaisuja omaan erehtymättömään vaistoonsa luottaen. Kuitenkaan "pupulla" ei ollut ihan samat ajatukset reitistä ja siksi viehe olikin turhan monta kertaa eri suunnassa kuin Vanja.

Kisa-alusta Tuomarinkartanolla oli hieno. Hyvä ja tasainen sänkipelto, jossa juokseminen kovissakin vauhdeissa oli turvallista. Myös rata oli alkuerissä rakennettu arvokilpailulle sopivaksi. Finaalirataa en jäänyt odottelemaan, vaikka sen näkeminen olisi tietysti ollutkin kiinnostavaa - parin tunnin ajomatka kotiin ei houkutellut jäämään pidemmäksi aikaa. Myös muuten järjestelyt olivat todella sujuvat ja hyvät. Erityinen kiitos arvostelulomakkeista, joiden kopiot oli sujautettu kilpailukirjan väliin. Niistä saa paremman käsityksen tapahtumista ja oman koiran suorituksesta myös niiltä osin rataa, jonne ei itse näe. Tästä voisi ottaa muutkin järjestäjät vaikka ihan tavan. Arvioinnin läpinäkyvyys auttaa kilpailuttajia ymmärtämään syvällisemmin lajia ja mahdollistaa edes teoriassa koiran paremman treenaamisen.

Vanja keskittymässä lähtöön. Kuvaajana Jenna Eklöf.

Raisio 11.8.

Vanja on tervehtynyt kyy-episodista hienosti. Varsin nopea palautuminen oli suorastaan yllätys. Kontrollissakin kaikki oli hyvin, joten nyt olemme rauhallisin mielin voineet jatkaa normaalia koiranelämää ja harrastuksia.

Kävimme pyörähtämässä näyttelykehässä Raisiossa, jossa tuloksena EH/3. Tästä se taas lähtee. Luvassa tälle kesälle olisi vielä muutama maasto- ja ratakisa.

Samaan pötköön vielä hieno Sakari Lampolan ottama kuva toukokuulta Sulosta treeneissä Metsämäen radalla. On se vaan suloinen, kun on niin tohkeissaan :)

Kovan onnen soturi

Vanjalla teki tänään päivälenkillä männyn alla haistellessaan käsittämättömän korkean loikan. Valehtelematta toista metriä suoraan ylös. Piti käydä oikein katsomassa, mikä loikan aiheutti - mitään ei näkynyt.

Kotipihaan päästyämme huuleen alkoi nousta turvotusta ja Vanjan olo alkoi olla selvästi tukala. Soitimme Koira-kissaklinikalle, jossa yhdyttiin pelkoomme siitä, että kyseessä voi olla käärmeenpurema. Lähdimme heti klinikalle, jossa ensiapu aloitettiin viipymättä. Hyvä niin, sillä melko nopeasti turvotus paheni ja alkoi levitä myös muualle päähän ja kaulaan.

Klinikalla Vanja sai kuusi tuntia nesteytystä, antibioottia, vahvaa särkylääkettä ja kyyn vastamyrkkyä. Vähitellen olo alkoi helpottaa ja pääsimme illaksi kotiin toipilaan kanssa. Kontrolliin määrättiin kahden viikon kuluttua ja samalle ajalle myös käskettiin pitää koira levossa. Tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että viikonlopun PVK:n maastot sekä ensi viikon Forssan näyttelyt jätetään luonnollisesti väliin. Pääasia että koira vaikuttaisi toipuvan ja uskoaksemme selvisimme siis pelkällä säikähdyksellä.

Tarvitseeko näitä edes kommentoida?

Jo joutui Sulo Saloon...

Sulo kävi katsastamassa Salon kaikkien rotujen näyttelyt. Sulon kanssa ei ole aikaisemmin yhtä pentuluokkaa lukuunottamatta käyty näyttelyissä. Tämän voi siis katsoa olleen näyttelydebyytti. Tämä poika debytoi tänä kesänä oikein olan takaa.

Tulos oli mielestämme varsin tyydyttävä EH. Puolalainen tuomari Tomasz Borkowksi arvosteli Sulon seuraavin sanankääntein (tulkitsevaa kääntämistä):
"Kevyt feminiininen tyyppi. Seisoo paremmin kuin liikkuu. Kiva mutta pieni, kettumainen pää. Kaunis pitkä kaula. Rinta on tarpeeksi syvä, mutta saisi olla tilavampi. Maltillisesti kulmautunut takaosa. Suora etuosa. Ravi pomppivaista oikealle suorasta linjasta katsottuna. Hyvä väri. Hyvä kunto. Ystävällinen temperamentti."

Arvostelussa olevat huomautukset liittyvät lähinnä vähäiseen näyttelykokemukseen, joka ilmenee yli-innokkuutena ryhmässä juoksuttaessa. Samoin Sulon massaa ollaan kerrytetty vähitellen ja se työ on vielä hieman kesken. Nämä korjaantunee ajan myötä.

Tässä pari kuvaa siitä huolimatta, että kuvaaja lähti reissuun lähes täyden muistikortin kanssa.

Sulo pällistelee vilinää

Virallinen etana

Vanja starttasi elämänsä toiseen virallisen ratakisaan Tuomarinkartanon leppoisissa Kesälesken iltajuoksuissa. Kuten jo talvella kirjoitin, tavoitteena oli saada puhdas suoritus viime syksyn lapsellisen leikkimisdiskin jälkeen.

280 m matkalle starttasi Vanjan lisäksi samassa lähdössä neljä koiraa, joten potentiaalisia leikkikavereita oli runsaasti, varsinkin kun lähtökopiksi arvottiin keskellä möllöttävä kolmonen. Startti meni händlerin suureksi iloksi mallikkaasti ja nopeasti koirat löysivät paikkansa letkassa. Vanja oli maalissa viides ja aika etanuuteen oikeuttava 20,37s, joka kyllä on sanalla sanoen heikko treenikellotuksiin nähden. Tavoite kuitenkin saavutettiin ja saimme puhtaan startin kaudelle. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän etanalähtöjä - joita on muuten tänä vuonna ihastuttavan paljon.

Tuomarinkartanon rata oli kaikkinensa mukava tuttavuus. Hieno vinttikoirakeskus ja hyvin toimiva HVK:n kisaorganisaatio saa meidät varmasti vielä jatkossakin kääntämään auton keulan kaukoitään  :)

Ylämäki, alamäki

Sunnuntaina juostiin Liedon avoimet maastot ja kennelpiirin mestaruus. Sää suosi paikalle tulleita kilpailijoita ja yleisöä. Juuri sopivan lämmintä, muttei kuuma keli ja peltokin oli vain lievästi kostea eli pito oli hyvä. Loistavaa!

Liedossa oli muutettu kisapeltoa täyttämällä kahden palstan välissä ollut oja ja näin radasta saatiin mielenkiintoisempi ja alueesta suurempi. Lauantain derby-kisassa alkuerien rata oli ollut tulosten perusteella hieman liiankin mielenkiintoinen ja sunnuntaina liikkuikin juttua siitä, että nopeille koirille rata oli ollut turhan vaikea.

Parmaharju on upea paikka ja maasto varsin kumpuilevaa. Koirat saavat juosta todella jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Se jos jokin luo kisaan aivan oman jännityksensä. Samalla se aiheuttaa sen, että lähtöpaikalta näkee vain pienen osan koiran suorituksesta. Myös koiran kunto ja voima mitataan rajuissa korkeusvaihteluissa. Hienot ja haastavat puitteet kotikerhon maastoissa.

Sulo teki näissä olosuhteissa kisadebyyttinsä. Hieman jännitti, miten Sulo hitaana koirana pysyy alun jyrkässä nousussa kilpakumppanin perässä. Turha oli jännittää. Sulo juoksi varsin mallikkaan suorituksen ja sai 210 pistettä. Ei voi olla kuin iloinen, että koira joka vasta viime kesänä alkoi treenata vieheen kanssa ja nyt 3,5 vuoden iässä tekee ekan kisalähtönsä, juoksi noinkin hyvin. Kun viehe oli pysähtynyt, sai sieltä hakea itseensä silmin nähden tyytyväisen koiran, joka oli kehunsa ansainnut. Ylikorkeissa kisasi vain neljä whippettiä ja Sulo jäi porukan viimeiseksi, eikä päässyt finaaliin, johon otettiin vain kaksi koiraa. Olimme silti tietyllä tavalla voittajia.

Vanja-enon kauden eka kisa oli Hyvinkäällä melkoista hakemista. Nyt meno oli näkemiltämme osin jo varsin järkevää. Alku lähti sähäkästi liikkeelle ja samoin keskivaiheella sekä lopussa kaikki meni varsin mukavasti lopputappoineen. Valitettavasti yksi sektori jäi näkemättä meiltä kaikilta. Vaikea sanoa mitä siellä oikein tapahtui, sillä tuomareiden mukaan Vanjan kilpakumppani kaatui katon kautta kaksi kertaa. Jotain siellä sählättiin ja muuhun juoksuun nähden se tietysti laski kovasti pisteitä. 188 pistettä ei riittänyt finaaliin. Silti voinee summata, että suunta oli huomattavasti parempaan, vaikkei se pisteissä nyt näykään.

Radan reunalla oli onneksi myös muutamia kuvaajia, joista ainakin Taru otti pojista hienoja kuvia. Kiitos Tarulle!

Sulo päättäväisenä vieheen perässä.

Sulo "kiitää" kuin vanha tekijä.

Vanjan kisakokemus alkaa näkyä ennakoivissa juoksulinjoissa. Katse kuitenkin oikeaoppisesti vieheessä.

Vanjan liitovaihe - kaikki tassut ilmassa.