Hämähäkkejä repussa

Kevään treenikausi on avattu! Se viimeistään tarkoittaa kevään virallista alkamista.

TGK:n Metsämäen rata oli saatu hienoon treenikuntoon ja kävimme Vanjan kanssa siellä hieman irroittelemassa. Tosin herra Murphy oli myös Turun vierailulla ja rataviehe rikki. Talkoissa viehe oli kuuleman mukaan toiminut moitteetta. Jouduimme siis toteamaan, että käsivieheellä mennään huikeat n. 130 m. Meitä ei käsiviehe harmittanut likikään yhtä paljon kuin niitä, jotka olivat ajaneet Pirkanmaalta ja pääkaupunkiseudulta kevään treenikautta avaamaan. Oikeastaan enemmän harmittikin juuri heidän puolestaan. Kaikesta huolimatta koirat juoksivat hienossa aurinkoisessa illassa ja kaikilla vaikutti olevan hyvä fiilis.

Jos ehdit jo ihmetellä tekstin otsikkoa, niin silläkin on selityksensä. Kaivoin tänään eteisestä treenirepun - siis sen jossa on koppa yms. tarvittavat vermeet. Avasin vetoketjun tarkastaakseni varustuksen ja kas, häiriintynyt hämähäkki tepasteli repusta ulos. Olikohan ollut siellä koko talven? Näin tiuhaan meillä on treenikassia availtu talven aikana.

Vanjan vedosta otettiin pari kuvaakin. Tosin olin unohtanut kertoa kuvaajalle miten sarja asennetaan päälle ja kuvasaldo jäi hämmennyksen vallassa hieman laihaksi. Pari kuvaa pitää silti laittaa näytille. Viimeinen suhruinen ihan vaan siksi, että siinä on loppusyöksyyn valmistautuva Vanja ja jotenkin siitä näkee, että taas naatitaan siitä olennaisesta, eli juoksemisesta. Siitä tulee vintille hyvä olo.

"Äläs kuule karvalakki yritäkään karata..."

"Ja nyt mä sen nappaan!"

Sovitellen kevääseen

Nyt kun nurmi taas viheriöi ja lumista on päästy eroon, alkaa ajatukset liikkua vaistomaisesti tulevassa kaudessa. Sulo joutui allekirjoittaneen innostuksen puuskan seurauksena mannekiiniksi. Täytyyhän talven aikana hankitulle kuonokopalle tehdä viimeistään nyt kunnon sovitus (eli vääntää rautalankoja muka oikeaan asentoon). Kohta sitä päästäänkin kokeilemaan tositoimissa kun treenirata on juoksukunnossa ehkä kuukauden kuluttua ja ekat maastot väijyy puolentoista kuukauden päässä.

Samalla koppaa kuvatessa laitettiin tietysti rekvisiitaksi syksyn soolossa päällä ollut mantteli niskaan, että saadaan poika kuvattua täydessä kisavarustuksessa. Sulon varusteiden suhteen ollaan pitäydytty perinteisissä malleissa. Pinnoittamaton brittikoppa ja vanhan mallinen mantteli se olla pitää.

"Än, yy, tee: NYT"

"Seison vielä hetken, jos saan lisää nameja!"

Hiljaiset kympit

Eivät ole turhaan kehuneet TVK:n Kaarinassa 3.3. järjestämiä ryhmänäyttelyitä. Taso oli hyvä monella tavalla. Paikalla oli ainakin whippet-kehässä todella hienoja koiria! Erityisesti mieleen jäi kuitenkin loistava tunnelma ja hienosti hoidetut järjestelyt. Arvostelut ainakin meidän kohdalla pysyivät aikataulussa ja kaikki sujui varsin leppoisasti.

Suuri ihmetyksen aihe kymppiryhmänoviiseille oli merkillinen hiljaisuus. Hallitapahtumissa on yleensä saanut tottua hillittömään meteliin - mutta nyt rauhallinen puheensorina täytti hallin. Missä oli jatkuva haukkuminen ja vinkuminen? Vinttikoirat käyskentelivät hallissa tyynenä tai makoilivat omilla paikoillaan. Jos jostain kuului haukahdus, tuntui koko halli kääntyvän katsomaan tuota "kummajaista". Miellyttävän erikoinen kokemus - erityisen stressitön.

Vanjan (ja emännän) esiintymiseen kehässä täytyy olla tyytyväinen. Tuloksena ERI seuraavin arvosteluin (käännetty hyvin vapaasti ruotsista):
"Elegantti uros. Erinomaiset mittasuhteet. Oikea purenta. Hienot korvat. Pitkä kaula. Hieman suora etuosa. Hyvä lihaskunto. Hyvin kulmautunut takaosa. Liikkuu hyvin."

Todisteeksi tuomarin näkemyksestä vielä yksi kuva.

Vanja Marie Gadolinin arvioitavana.

Myös sisällä on kivaa

Nykyisin koiraharrastajille tuntuu nousevan halleja ympäri Suomea. Varsinkin agilityn harrastajat ovat panostaneet paljon ympärivuotisiin harrastusmahdollisuuksiin ja se varmasti myös lisää jatkuvasti omalta osaltaan innokkaiden harrastajien määrää. Myös koiraharrastuksen "yleishalleja" mm. tokoa varten tuntuu syntyvän kiihtyvää tahtia. Yhteinen piirre näille näyttää olevan se, että hallit ovat lämmitettyjä ja kaikin puolin melko korkeatasoisia sosiaalitiloineen. Myös muitakin sisätiloja käytetään ajoittain koiraharrastukseen, kuten messuhalleja tai muita vastaavia. Sehän tietysti miellyttää sekä koiria ja erityisesti niiden omistajia, jotka pääsevät tuulia ja sateita karkuun vuoden synkimpinä aikoina. Mekin olemme varsinkin talvisin hyödyntäneet lähialueen hallitarjontaa sekä näyttelyiden että agilityn saralla. Pitää mielen virkeänä!

Näyttelyissä Vanja kävikin jo tämän vuoden puolella pyörähtämässä. Turun messukeskus tarjosi 21.1. mukavat puitteet ja tulos oli erittäin kelvollinen ERI/4. Maaliskuussa vuorossa on TVK:n perinteinen ryhmänäyttely Kaarinassa, jossa emme ole ennen koiraa käyttäneetkään. Kovasti on puitteita kehuttu, joten odotamme innolla myös tätä 10-ryhmän näytelmää.

Vanja unkarilaisen Attila Czegledin syynissä Turussa 2012

Agilityn suhteen Vanja on jo rutinoitunut konkari. Ja jos nyt ei ihan niin melkein ainakin. Viime talvena käyty agilityn alkeiskurssi sai luonnollisesti seuraa jatkokurssista, jossa Vanja on päässyt emäntänsä kanssa loikkimaan sielunsa kyllyydestä lämmitetyssä hallissa. Paikka löytyy vielä kaiken lisäksi lähes omalta kylältä, joten pakkohan siellä on sitten päästä käymään. Esteiden hyppääminen taitaa olla Vanjan lempparipuuhaa - ainakin korkeutta ja pituutta hypyissä riittää ihan sopivasti.

Riittävän korkea hyppy (kuvan copy right koirakoulu.net)

Myös kotona voi luonnollisesti pitää lystiä sisällä ja mikäs sen hauskempaa kuin kyylätä ikkunasta lumitöitä tekevää traktoria. Ohikulkijoiden kyylääminen on täällä niin harvinaista herkkua, että siihen sitten täytyykin panostaa ihan kunnolla ja ottaa kunnon näköalapaikka!

Vanja kyylää

Lopuksi "vinkvink" H-pentueen tyylin (ks. http://zaraques.blogspot.com/)